“Olen ollut Entitaksen asiakkaana kolme vuotta. Tämä tuettu asumismuoto takaa, etten jää yksin asioideni ja hankalien olojen kanssa, hoitajilla on aina aikaa kuunnella ja auttaa. Yhteisöstä on tullu toinen perhe minulle, on niin helppoa koska vain tulla yhteisiin tiloihin. Saa olla rauhassa tai saa jutella, ihan mikä itsestä tuntuu parhaalta. Pari tosiystävääkin on löytynyt. Ryhmät ja työtoiminta tuovat mielekästä ja mieluista sisältöä päiviin. Yhteisistä asioista sovitaan yhdessä yhteisöpalavereissa; täällä saa todella vaikuttaa omaan arkeensa. Sosiaalityöntekijään ja lääkäriin saa nopeasti ja helposti yhteyden täältä. Kyllä Entitaksessa asuminen on pelastanut henkeni useamman kerran, ja lisäksi tuonut ihan hirveästi iloa arkeen sekä tunteen siitä, että joku välittää ja on lähellä aina kun on tarvis.”
– Nainen, 33
Lue lisääSairastuin työuupmukseen vuosituhannen alussa, jonka takia jouduin olemaan pitkään sairaslomalla. Silloinen työnantajani ei ymmärtänyt tilannettani vaan jouduin lopettamaan työt silloisessa työpaikassani jokseenkin pian palattuani työelämään. Sain hyvin paljon tukea vanhemmiltani arjessa ja mielenterveyttäni hoidettiin psykiatrian poliklinikalla.
– Mies, 44
Lue lisää“Entitaksen asiakkaana on ollut tosi hyvä olla, sillä muuten olisin tosi paljon yksin kotona vaan, nyt on mahdollisuus mennä aina Entitas-talolle. Talolla olen tutustunut muihinkin asiakkaisiin sekä hoitajiin ja kaikki en kanssa tulee hyvin juttuun. Entitaksen asiakkuus on tehnyt aikamoisen muutoksen elämääni, päivissä on sisältöä ihan eri tavalla enkä jää vain yksin kotiin. Myös ryhmätoimintaa on paljon tarjolla, mutta haen vielä sitä ”omaa ryhmääni”…”
– Mies, 38
Lue lisää“Olen ollut Entitaksen asiakkaana nyt 7 vuotta. Asun Entitaksen läheisyydessä, joten minun on helppo lähteä päivittäin talolle katsomaan ystäviä ja tuttuja. Käyn usein talolla syömässä, sillä ruokailut ovat edullisia ja hyviä, enkä kykenisi pienillä tuloillani ostamaan sitä kaikkea monipuolista ruokaa, jota Entitaksessa on tarjolla. Minulle ruokailut ovat erityisen tärkeitä myös siksi, etten sairauteni vuoksi pysty itse ruokaa kovin helposti tekemään ja lisäksi ne tuovat mielekästä tekemistä päiviini, kun saan viettää aikaa muiden kanssa…”
– Nainen, 42
Lue lisääOlen sairastunut masennukseen jo hyvin nuorena. Sairastumisen taustalla on lapsuuden trauma, jonka seurauksena olen toivonut ensimmäisen kerran kuolevani 10-vuotiaana. Olen käynyt nuorempana kasvatus- ja perheneuvolassa, josta siirryin myöhemmin nuorten psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi. Masennus on ollut välillä remissiossa, mutta tullut aina takaisin ja nyt ollut päällä jo pitkään. Nuorempana salasin lapsena tapahtuneet, minua traumatisoineet, asiat ja […]
– Nainen, 26
Lue lisää