Olen sairastunut masennukseen jo hyvin nuorena. Sairastumisen taustalla on lapsuuden trauma, jonka seurauksena olen toivonut ensimmäisen kerran kuolevani 10-vuotiaana. Olen käynyt nuorempana kasvatus- ja perheneuvolassa, josta siirryin myöhemmin nuorten psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi. Masennus on ollut välillä remissiossa, mutta tullut aina takaisin ja nyt ollut päällä jo pitkään. Nuorempana salasin lapsena tapahtuneet, minua traumatisoineet, asiat ja pahaolo alkoi ilmetä viiltelynä ja muina oireina. 18-vuotiaana osastojaksoja oli paljon ja olin todella hukassa itseni kanssa. Silloin diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö antoi itsellenikin selitystä ja ymmärrystä siihen, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Parikymppisenä masennus iski voimakkaana aaltona ja itsemurhayrityksiäkin oli.
Olen ymmärtänyt, että siirrän tunteitani riippuvuuksiin ja olen ajelehtinut riippuvuudesta toiseen, varsinkin silloin, kun elämässäni on ollut vastoinkäymisiä. Olen kärsinyt peliongelmasta, jonka sain hallintaan serkkuni avulla. Minulla on ollut myös nettishoppailu addiktio, jonka avulla koitin suojella itseäni. Kun sisällä tuntui pahalta, halusin ulospäin näyttävän, että kaikki olisi hyvin. Turrutin pahaa oloani ostamalla vaatteita, meikkejä ym. niin paljon, että lopulta laskut ajautuivat ulosottoon. Se oli tavallaan helpotus, jolloin sain kerrottua tilanteen äidilleni ja kierre katkesi. Äiti sanoi että ”raha on vain rahaa ja tämä ei ole maailmanloppu.” Perheeni on aina tukenut minua ja perheeltä saatu tuki on ollut erittäin tärkeää.
Tällä hetkellä diagnooseinani ovat vaikea-asteinen toistuva masennus, epävakaa persoonallisuushäiriö sekä psykoottinen häiriö. Entitas tuli mukaan kuvioihin, kun sain koulupaikan ja asunnon Loimaalta, siirryin Entitaksen asiakkaaksi. Koen, että Entitas on auttanut tukemaan omaa hyvinvointiani ja olen löytänyt kaksi uutta ystävää Entitaksen kautta. Me kannattelemme toinen toisiamme ja ystävyys on vastavuoroista. Heidän lisäkseen myös muu porukka on mukavaa ja ruoka tosi hyvää, koskaan ei ole ollut sellaista oloa, ettei olisi tervetullut talolle. Mielestäni tosi onnistunut homma tää Entitas ja tosi monipuolisesti kaikkea toimintaa. Reissujakin tehdään jopa ulkomaille asti, olin positiivisesti yllättynyt tästä!
Tulevaisuudessa koitan elää päivä kerrallaan, opetella käsittelemään tunteitani ja hyväksymään niitä. Epävakaasta sanoisin, että se on tietynlainen stigma, sairaus on tosi väärinymmärretty, mutta ikä on tuonut onneksi helpotusta. Mielenterveysongelmista olen oppinut sen, että puhu ajoissa tai puhu yleensäkin. Puhuminen on tärkeää! Avautuminen on auttanut itseäni ja suosittelen kaikille näiden ongelmien kanssa painiville ammattilaisille puhumista. Ja muistakaa, että sairaudet eivät määrittele meitä ihmisinä.